Pelkästään substantiivilausekkeeseen liittyvä eksklusiivinen fokuspartikkeli on itse. Fokuspartikkelina se esiintyy useimmiten henkilönnimen tai muun ihmisviitteisen substantiivilausekkeen, ei kuitenkaan pronominin yhteydessä. NP:hen liittyessään itse saa aikaan tulkinnan, että NP:n tarkoite on erityisen arvokas ja huomionarvoinen. Erona jopa-tyyppisiin fokuspartikkeleihin on se, että itse ei implikoi, että olisi muitakin, joihin kyseinen luonnehdinta pätee.
Muiden kuin ihmisviitteisten substantiivilausekkeiden yhteydessä itse on kontrastoiva: se, mihin fokusoitavaa kontrastoidaan, käy ilmi kontekstista.
Itse on partikkelina rajatapaus sikäli, että se voi fokusoivassa merkityksessä kongruoida fokuksensa kanssa, jolloin siihen myös liittyy possessiivisuffiksi (tarkemmin » § 768):
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä