Johtimen ‑UstA tai ‑Us (: ‑Ukse-) sisältävät substantiivit ilmaisevat suhteellista paikkaa: osaa tai tiettyä kohtaa jostakin entiteetistä. Kumpaankin johdostyyppiin kuuluu parikymmentä lekseemiä. Tyypit eivät ole produktiivisia.
Kantana on tilaa ilmaiseva nominivartalo (a) tai sellainen substantiivi, joka tarkoittaa jonkin toisen entiteetin osaa (b). Kantavartalon lyhyt loppuvokaali jää pois johtimen edeltä (poikkeuksia: kulma-us, nurkka-us). Yleensä samasta kannasta esiintyy sekä UstA- että Us-johtiminen variantti.
Genetiivimäärite(osa) täsmentää johdoksen tarkoittaman suhteellisen paikan sijainnin, esim. takan reunus(ta), paidanrinnus, suunympärys. Ryhmän (a) Us-johdokset esiintyvät usein myös yhdyssanan määriteosana, esim. alushame, keskushermosto, päällysmies, vierustoveri, ympärysmitta. Osin eri merkitys kuin Us-vastineellaan on UstA-johdoksilla keskusta, selusta, tausta (vrt. keskus, selus, taus).
Jotkin nominikantaiset mUs-johdokset ilmaisevat vaatteen tai olion osaa: etumus, rintamus, selkämys, sisälmykset, takamus. Nämä johdokset ovat semanttisesti samanlaisia kuin Us(tA)-johdosten ryhmä (b). (Yksilötarkoitteiset (i)mUs-johdokset » § 196; verbikantaiset mUs-johdokset » § 243.)
Johdin ‑mA puolestaan muodostaa joistakin nominikannoista paikan nimityksiä, esim. laitama, rantama, reunama, seinämä, taajama. Enimmäkseen mA-johdin kuitenkin liittyy verbikantoihin (» § 245). Konsonanttivartaloisen kannan sisältää askelma. Deminutiivisen (» § 206) sävyiset sanat lahdelma, notkelma ja saarelma taas ovat lmA-johtimisia.
Huom. Lisäksi on runsaasti muuta kuin paikkaa ilmaisevia nominikantaisia Us-johdoksia, esim. kannus, ohjus, sormus (» § 200). Oma ryhmänsä ovat yksilönnimitykset kuten vanhus, typerys (» § 196).
mA-loppuisia nykykielessä kantasanattomia paikan nimityksiä ovat mm. asema, poukama ja valkama. Muita kolmitavuisia mA-loppuisia substantiiveja ovat esim. kuusama, nikama, paukama, pisama, rihkama, salama, ongelma, rykelmä.
Edellinen pykälä