Johtimen ‑UstA tai ‑Us (: ‑Ukse-) sisältävät substantiivit ilmaisevat suhteellista paikkaa: osaa tai tiettyä kohtaa jostakin entiteetistä. Kumpaankin johdostyyppiin kuuluu parikymmentä lekseemiä. Tyypit eivät ole produktiivisia.
Kantana on tilaa ilmaiseva nominivartalo (a) tai sellainen substantiivi, joka tarkoittaa jonkin toisen entiteetin osaa (b). Kantavartalon lyhyt loppuvokaali jää pois johtimen edeltä (poikkeuksia: kulma-us, nurkka-us). Yleensä samasta kannasta esiintyy sekä UstA- että Us-johtiminen variantti.
Genetiivimäärite(osa) täsmentää johdoksen tarkoittaman suhteellisen paikan sijainnin, esim. takan reunus(ta), paidanrinnus, suunympärys. Ryhmän (a) Us-johdokset esiintyvät usein myös yhdyssanan määriteosana, esim. alushame, keskushermosto, päällysmies, vierustoveri, ympärysmitta. Osin eri merkitys kuin Us-vastineellaan on UstA-johdoksilla keskusta, selusta, tausta (vrt. keskus, selus, taus).
Jotkin nominikantaiset mUs-johdokset ilmaisevat vaatteen tai olion osaa: etumus, rintamus, selkämys, sisälmykset, takamus. Nämä johdokset ovat semanttisesti samanlaisia kuin Us(tA)-johdosten ryhmä (b). (Yksilötarkoitteiset (i)mUs-johdokset » § 196; verbikantaiset mUs-johdokset » § 243.)
Johdin ‑mA puolestaan muodostaa joistakin nominikannoista paikan nimityksiä, esim. laitama, rantama, reunama, seinämä, taajama. Enimmäkseen mA-johdin kuitenkin liittyy verbikantoihin (» § 245). Konsonanttivartaloisen kannan sisältää askelma. Deminutiivisen (» § 206) sävyiset sanat lahdelma, notkelma ja saarelma taas ovat lmA-johtimisia.
Huom. Lisäksi on runsaasti muuta kuin paikkaa ilmaisevia nominikantaisia Us-johdoksia, esim. kannus, ohjus, sormus (» § 200). Oma ryhmänsä ovat yksilönnimitykset kuten vanhus, typerys (» § 196).
mA-loppuisia nykykielessä kantasanattomia paikan nimityksiä ovat mm. asema, poukama ja valkama. Muita kolmitavuisia mA-loppuisia substantiiveja ovat esim. kuusama, nikama, paukama, pisama, rihkama, salama, ongelma, rykelmä.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä