Funktionaalisesti partikkelit muodostavat heterogeenisen kategorian. Selvimmin tämä tulee näkyviin puhutussa kielessä, jossa partikkelit voidaan jakaa alaryhmiin sen mukaan, millaisissa tehtävissä ja millaisissa paikoin lausumaa ja vuoroa ne esiintyvät. Jakauman perusteella partikkeleista voidaan erottaa kaksi pääryhmää: yksin vuoron tai lausuman muodostavat ja sellaiset, jotka ovat aina lausuman osana. Yksin vuoron muodostavien partikkelien olennainen, merkityksiä välittävä ominaisuus on niiden prosodia: niillä on mm. useita intonaatiovaihtoehtoja aivan kuten lausemaisillakin lausumilla.
Lausuman osana on kahdentyyppisiä partikkeleita, lausumanalkuisia ja lausumansisäisiä. Jälkimmäiseen ryhmään sijoittuvat sellaiset partikkelit, jotka esiintyvät yksinomaan muun puheen yhteydessä, vuoron sisällä, ja jotka eivät tyypillisesti voi saada itsenäistä lausepainoa. Varsinkin lauseen ensimmäiseen jäseneen liittyvät vuoronsisäiset, painottomat partikkelit ovat paljolti liitepartikkeleita (» § 126). Kuvio 8 esittää partikkelien alakategoriat sen mukaan jaoteltuina, miten ne sijaitsevat vuorossa.
Huom. Minkä tahansa sanaluokan sana voi esiintyä yksin esim. vastauksena kysymykseen, vrt. – Minne olet menossa? – Kauppaan. ~ Pois. ~ Takaisin. Tällaiset yksisanaiset vastaukset ovat syntaktisesti riippuvaisia edeltävästä kontekstista, kun taas partikkelivuoroja kuten mm tai jaaha ei voi tulkita syntaktisesti edellisen vuoron perusteella eikä täydentää lauseeksi; ne ovat sellaisenaan muodoltaan täydellisiä (ks. Sorjonen 1999).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne
Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet
A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina
A-infinitiivilauseke subjektina
§ 503 Minua pelotti lähteä ja muut infinitiivisubjektitapaukset
§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida
Infinitiivilauseke nominin määritteenä
A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina
Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke
Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne
Partisiippien merkitys ja aikasuhteet
Aiemman ja päättymättömän ajan partisiipit
Passiivin VA-partisiipin tulkinnat
Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö
Aktiivi- ja passiivimuotoinen referatiivirakenne
Referatiivirakenteen verbinjälkeisen NP:n sija
Subjektina toimiva referatiivirakenne ja näkyy tulevan -rakenne
§ 543 Mikä temporaalirakenne on
Temporaalirakenteen aikasuhteet ja merkitystulkinnat
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä