Funktionaalisesti partikkelit muodostavat heterogeenisen kategorian. Selvimmin tämä tulee näkyviin puhutussa kielessä, jossa partikkelit voidaan jakaa alaryhmiin sen mukaan, millaisissa tehtävissä ja millaisissa paikoin lausumaa ja vuoroa ne esiintyvät. Jakauman perusteella partikkeleista voidaan erottaa kaksi pääryhmää: yksin vuoron tai lausuman muodostavat ja sellaiset, jotka ovat aina lausuman osana. Yksin vuoron muodostavien partikkelien olennainen, merkityksiä välittävä ominaisuus on niiden prosodia: niillä on mm. useita intonaatiovaihtoehtoja aivan kuten lausemaisillakin lausumilla.
Lausuman osana on kahdentyyppisiä partikkeleita, lausumanalkuisia ja lausumansisäisiä. Jälkimmäiseen ryhmään sijoittuvat sellaiset partikkelit, jotka esiintyvät yksinomaan muun puheen yhteydessä, vuoron sisällä, ja jotka eivät tyypillisesti voi saada itsenäistä lausepainoa. Varsinkin lauseen ensimmäiseen jäseneen liittyvät vuoronsisäiset, painottomat partikkelit ovat paljolti liitepartikkeleita (» § 126). Kuvio 8 esittää partikkelien alakategoriat sen mukaan jaoteltuina, miten ne sijaitsevat vuorossa.
Huom. Minkä tahansa sanaluokan sana voi esiintyä yksin esim. vastauksena kysymykseen, vrt. – Minne olet menossa? – Kauppaan. ~ Pois. ~ Takaisin. Tällaiset yksisanaiset vastaukset ovat syntaktisesti riippuvaisia edeltävästä kontekstista, kun taas partikkelivuoroja kuten mm tai jaaha ei voi tulkita syntaktisesti edellisen vuoron perusteella eikä täydentää lauseeksi; ne ovat sellaisenaan muodoltaan täydellisiä (ks. Sorjonen 1999).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä