Verbejä muodostavia johtimia on nelisenkymmentä. Ne vaihtelevat käyttöyleisyydeltään ja produktiivisuudeltaan. Kukin johdin ja sen vartalonloppuisena sisältävät verbit muodostavat morfologisen johdostyypin (» § 163). Taulukko 7 esittää verbien johdostyyppien ja niiden edustamien muottien lekseemimäärät Perussanakirjassa.
| Johdin | n | Johdin | n | Johdin | n |
| -tA- | 430* | -U- | * | -ele- | 850 |
| -ttA- | 1000 | -tU- | 50* | -ile- | 400 |
| -ittA- | 160 | -OitU- | 200* | -(i)Ctele- | 100 |
| -OittA- | 20 | -pU- | 10 | -skele- | 50 |
| -UttA- | 400 | -UtU- | 500 | -i- | 200 |
| -tUttA- | 10* | -VntU- | 200 | -ksi- | 25 |
| -tAttA- | 5 | -(i)stU- | * | -hti- | 50 |
| -stA- | 100 | -(i)ttU- | * | -O- | 30 |
| -istA- | 150 | -htU- | 20 | -ise- | 100 (0) |
| -(e)ntA- | 60 | -ne- | 150 | -AhtA- | 300 |
| -(e)rtA- | 50 | -ksU- | 10 | -Aise- | 150 |
| -(e)ltA- | 20 | -AltA- | 5 | ||
| -A- : -t- | 1000 (300) | ||||
| -Oi- | 650 (325) | ||||
| -itse- | 50 | ||||
| Lukumäärät ovat pyöristettyjä. Lukumäärän korvaava tähti tarkoittaa, että lekseemimäärää on mahdoton ilmoittaa edes viitteellisesti esim. johdosten morfologisen monihahmotteisuuden tai johdostyypin produktiivisuuden vuoksi. Lukumäärän perässä oleva tähti tarkoittaa, että ilmoitettu määrä on viitteellinen tästä samasta syystä. Sulkuihin on merkitty varsinaisten, kantasanallisten johdosten määrä niissä verbimuoteissa, joissa kantasanattomien verbien osuus on tavallista suurempi. |
Lekseemimäärän, johtimen jakauman, produktiivisuuden ja sanojen morfologisen läpinäkyvyyden perusteella jotkin johdostyypit ovat keskeisempiä kuin toiset. Vain muutama verbinjohdin on nykykielessä täysin epäproduktiivinen (-pU-, ‑AltA‑, -itse-). Verbijohdoksista voidaan johtaa toisia verbijohdoksia tiettyjen periaatteiden mukaisesti (» § 306).
Verbijohdoksen vokaalivartalo on kanoniselta hahmoltaan kolmitavuinen ja tA‑, U- tai (l)e-loppuinen. Nelitavuisia vartaloita on UttA-, OittA-, OitU-, UtU-, le- ja hti-loppuisissa sekä vierasperäisissä Oi-vartaloissa. Monitavuisten johdosverbien vartalon loppuvokaalina esiintyvät muut paitsi o ja ö. Kaksitavuisissa verbivartaloissa johdoksia on lyhyeen vokaaliin päättyvissä i-, O- ja U-vartaloissa sekä AA-vartaloisissa supistumaverbeissä.
Vartaloltaan kolmi- tai useampitavuiset verbit ovat aina johdoksen hahmoisia: myös kantasanattomilla monitavuisilla verbeillä (esim. odottaa, eltaantua) on jonkin morfologisen johdostyypin mukainen loppuäänteistö (vrt. läpinäkyvät johdokset korottaa, riitaantua). Johdosten morfologiset tyypit edustavat näin ollen sellaisia rakenteellisia muotteja, joihin voi kuulua muitakin kuin läpinäkyviä, kantasanallisia johdoksia ja myös tulla uusia tällaisia sanoja. Näitä sanoja yhdistävät johdostyyppiin paitsi fonologinen hahmo ja vartalonloppuinen johdinaines yleensä myös merkitys- ja syntaktiset seikat. (Käsitteistä sanahahmo ja muotti » § 147 – 148.)
Edellinen pykälä