OitU-johtimisia verbejä on runsaat 200 sanakirjalekseemiä. Niissä on sekä verbi- että nominikantaisia ja lisäksi runsaasti vartaloltaan vierasperäisiä lekseemejä. OitU-johdostyyppi on karttuva.
Enemmistöllä OitU-johdoksista on välittömänä kantanaan transitiivinen Oi-johtiminen verbi (a), jolla puolestaan on nominikanta, useimmiten substantiivi. Vartaloltaan vierasperäisillä OitU- (ja Oi-) verbeillä (b) on yleensä samavartaloinen nominikorrelaatti, esim. kompensoitua – kompensaatio; aktivoitua – aktiivi(nen).
Pienemmällä osalla OitU-vartaloisista verbeistä ei ole Oi-verbivastinetta, vaan ne pohjaavat pelkästään nominikantaan (c) tai vierasperäiseen sanaan (d), ja kantavartaloon katsotaan liittyvän johdinaines -OitU- yhtenä kokonaisuutena. Muodostusehdot ovat kuin Oi-johtimisilla verbeillä (» § 331); kantavartalo on kolmi- tai (vierasperäisissä) useampitavuinen.
Vierasperäistä OitU-verbiä (d) vastaava Oi-verbi on usein mahdollinen, joskaan ei välttämättä vakiintunut sana, kuten alkoholisoida, pigmentoida, rutinoida, urbanisoida (E). Sen sijaan omaperäisten OitU-verbien (c) kantana on selvästi nomini eikä Oi-verbi (*avioida, *vaurioida, *hankaloida). Tällaista puuttuvaa tai marginaalista Oi-verbiä voi varsinkin adjektiivikantaisissa tapauksissa vastata OittA-verbi, esim. hankaloittaa, solakoittaa, vaurioittaa, vetelöittää (» § 321).
Huom. OitU-johtimella on s-alkuinen variantti -sOitU-, joka esiintyy vierassanaan perustuvissa verbeissä, esim. atomisoitua, dollarisoitua (sl) (vrt. Oi-johtimen variantti -sOi- » § 331).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet