Resiprookkipronomini toinen+POS on itsenäisen NP:n muodostava pronomini, joka on refleksiivipronominin tapaan samassa lauseessa kuin korrelaattinsa. Resiprookkinen eli vastavuoroinen suhde edellyttää kahden tai useamman jäsenen joukkoa. Jos on puhe kahdesta, sanottu pätee niistä molempiin (a). Jos puhe on joukosta, suhde voi päteä jokaiseen mahdolliseen pariin, joka sen jäsenistä muodostuu (b). Suhde voi kuitenkin koskea ainoastaan osaa joukon jäsenistä. Lauseessa (c) riittää, että jokin suhteellisen merkittävä osa ryhmäläisistä kosketteli yhtä tai useampaa muuta. Lause (d) taas ymmärretään kirjaimellisesti ajatellen niin, että jokainen lehti on tarttunut johonkin toiseen; olennaista on kuitenkin, että lehdistä on syntynyt yhtenäinen kokonaisuus.
Kuten refleksiivipronomininkin tapauksessa, korrelaatti on yleensä subjektina ja pronomini jossakin muussa lauseenjäsentehtävässä (» § 1445 – 1455; muista toinen-sanan tehtävistä » § 767). Refleksiivi- ja resiprookkipronominille on yhteistä myös se, että niihin kuuluu possessiivisuffiksi, joka on persoonaltaan sama kuin pronominin korrelaatti. Lisäksi molempia pronomineja käytetään vain itsenäisesti eivätkä ne saa määritteitä. Erona on se, että resiprookkipronomini toimii vapaasti myös genetiivimääritteenä:
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
§ 720 Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
§ 721 Proadverbit ja -adjektiivit: täällä, sellainen
Deiktinen kolmijako tämä, tuo, se
Demonstratiivipronominien määritteet
Refleksiivi- ja resiprookkipronominit
Pronominin valinta: joka, kuka ja mikä
§ 736 Korrelaatin yksilöinti ja muita vaihtelun tekijöitä
§ 737 Itsenäisessä ja lauseeseen liittyvässä relatiivilauseessa
Kvanttoripronominien nimityksistä
Kvanttoripronominien vaikutusala
Kvanttoripronominien syntaksia
Indefiniittiset kvanttoripronominit
Universaaliset kvanttoripronominit
Distributiiviset kvanttoripronominit jokainen, joka, (itse) kukin
Kieltohakuiset kvanttoripronominit
Samantekevyyden kvanttoripronominit
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet