§ 732 Milloin toinen on resiprookkipronomini?

Resiprookkipronomini toinen+POS on itsenäisen NP:n muodostava pronomini, joka on refleksiivipronominin tapaan samassa lauseessa kuin korrelaattinsa. Resiprookkinen eli vastavuoroinen suhde edellyttää kahden tai useamman jäsenen joukkoa. Jos on puhe kahdesta, sanottu pätee niistä molempiin (a). Jos puhe on joukosta, suhde voi päteä jokaiseen mahdolliseen pariin, joka sen jäsenistä muodostuu (b). Suhde voi kuitenkin koskea ainoastaan osaa joukon jäsenistä. Lauseessa (c) riittää, että jokin suhteellisen merkittävä osa ryhmäläisistä kosketteli yhtä tai useampaa muuta. Lause (d) taas ymmärretään kirjaimellisesti ajatellen niin, että jokainen lehti on tarttunut johonkin toiseen; olennaista on kuitenkin, että lehdistä on syntynyt yhtenäinen kokonaisuus.

Kuten refleksiivipronomininkin tapauksessa, korrelaatti on yleensä subjektina ja pronomini jossakin muussa lauseenjäsentehtävässä (» § 1445 – 1455; muista toinen-sanan tehtävistä » § 767). Refleksiivi- ja resiprookkipronominille on yhteistä myös se, että niihin kuuluu possessiivisuffiksi, joka on persoonaltaan sama kuin pronominin korrelaatti. Lisäksi molempia pronomineja käytetään vain itsenäisesti eivätkä ne saa määritteitä. Erona on se, että resiprookkipronomini toimii vapaasti myös genetiivimääritteenä:

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus