Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Vieruspari ja sekvenssi > Yleistä > § 1197 Vieruspari vuorovaikutuksen kiteyttämänä rakenteena

§ 1197 Vieruspari vuorovaikutuksen kiteyttämänä rakenteena

Tietyissä keskustelun kohdissa kahden puhujan perättäiset vuorot muodostavat tavallista kiinteämmän jakson, jota kutsutaan vieruspariksi. Vierusparin osina olevat vuorot ovat määräjärjestyksessä, ja sen mukaisesti niitä nimitetään etujäseneksi ja jälkijäseneksi. Etujäsenen muodostaa yleensä yksi lausuma, tai se lausuma, joka virittää odotuksen tietynmuotoisesta jälkijäsenestä, sijaitsee vuoron lopussa.

 
Etujäsen A: Olen lähdössä sieneen. Tuletko mukaan?
Jälkijäsen B: Voisin tullakin.

Selvin, kieliopillisesti kiintein esimerkki vierusparista on kysymys–vastaus‑vieruspari (» § 1199). Kiinteys tarkoittaa sitä, että tietyntyyppinen vuoro edellyttää seuraavaksi puhujaksi valitulta jatkoksi tietynfunktioista tai ‑rakenteista ilmausta. Kysyminen virittää odotuksen vastaamisesta, kutsun esittäminen puolestaan edellyttää sen hyväksymistä tai hylkäämistä. Jotkin toiminnot ovat yksinkertaisesti vajaita, ellei niitä täydennä tietty toisen puhujan tuottama jatko. Kiinteimmillään vierusparin jäsenillä on yhteisiä syntaktisia osia (» § 1201, 1213).

Muita tyypillisiä kahdesta perättäisestä vuorosta muodostuvia vieruspareja ovat esimerkiksi kannanotto ja vastakannanotto, anteeksipyyntö ja sen hyväksyminen tai kiittäminen ja kiitoksen vähättely (– Kiitos. – Ei kestä); vähemmän rutiininomaisia ja mutkikkaampia ovat mm. valitus ja anteeksipyyntö, pyyntö ja sen vastaanottaminen, ehdotus ja sen hyväksyminen tai hylkääminen, kohteliaisuus tai kehu ja sen vastaanotto.

Vieruspareja esiintyy varsinkin sellaisissa strategisissa keskustelun kohdissa, joissa tarvitaan kahden osapuolen panosta, kuten keskustelua aloitettaessa tai lopetettaessa (» § 1220). Joskus keskustelu voi käsittää pelkästään yhden vierusparin; tällaisia ovat mm. tervehdykset tai tiedustelut:

 
A: Hei Arja.
B: No terve.
 
A: Missä tääl on yleisöpuhelin.
M: Aivan kulman takana oikealla. (P)

Vierusparin jäsenet eivät yleensä ole identtiset, vaan niiden välillä on ainakin jokin pieni ero, poikkeuksena ehkä tervehdykset tyyppiä Hei. – Hei. Yksinkertaisimpia vierusparitapauksia ovatkin tervehdys ja vastatervehdys tai hyvästely ja vastahyvästely. Puherutiineissa on muitakin lyhyitä, vakiintuneita vieruspareja kuten esimerkiksi Tervetuloa. – Kiitos tai Hyvää jatkoa.Kiitos samoin.

Vierusparin muodostavat vuorot eivät välttämättä sijaitse peräkkäin; niiden väliin voi tulla erilaisia välijaksoja eli välisekvenssejä (» § 1219). Kiinteiden vierusparien raja perättäisistä vuoroista muodostuvaan keskustelujaksoon on häilyvä. Vuorot voivat nimittäin keskustelussa liittyä toisiinsa myös löyhemmin, jolloin puhujat osoittavat mm. erilaisilla lausumapartikkeleilla vuoronsa suhteen meneillään olevaan puheeseen (» § 1025).

Huom. Termin vieruspari synonyymina esiintyy diskurssintutkimuksessa termi vuoropari (ks. esim. Keravuori 1988: 25). Tässä kieliopissa käytetään keskustelunanalyysissa vakiintunutta termiä vieruspari.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Yleistä

Substantiivijohdokset

§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä

Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys

Kollektiivijohdokset

Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja

Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja

Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja

Affektisia johdostyyppejä ja muotteja

Slangin ja epämuodollisen kielen johdostyyppejä ja muotteja

Verbikantaiset substantiivijohdokset

Yleistä

Teonnimet ja teon tuloksen nimet

Muodostus

Teonnimistä

Teon tuloksen nimistä

teke-minen

ajel-u, vetäis-y, hak-u

kaat-o, työnt-ö

ava-us, opet-us

hakk-uu, korj-uu

lyö-nti, parturoi-nti

juhli-nta, hyväksy-ntä

johda-nto, toimi-nto

kohi-na, rääky-nä

sekoit-e, kolk-e, jää-nne

kiinty-mys, suostu-mus

löyd-ös, suomenn-os

kerrostu-ma, hahmotel-ma

Muita tyyppejä

Verbivastineelliset teonnimet

Tekijännimet

Välineennimet

Tekopaikan ja tekotilaisuuden nimet

Adjektiivijohdokset

§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta

(i)nen-johdokset

§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit

§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan

Morfofonologiaa

lika-inen, teräks-inen, autta-vainen

jala-llinen, tilasto-llinen

poika-mainen, vaisto-mainen

reun-immainen, sis-immäinen

halki-nainen, ulko-nainen

ajo-ittainen, rinna-kkainen

Muut possessiivijohdokset

Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton

Moderatiivijohdokset

Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja

Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

Yleistä

Kysymys–vastaus-vieruspari

Kannanottojen muodostama vieruspari

Direktiivit ja niiden vastaanotto

Vierusparin lavennus

Lopetukset ja hyvästelyt

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot