Verbejä, joiden kolmitavuisen vartalon lopussa on johdinaines -(e)ntA-, on runsaat 60 sanakirjalekseemiä. Niistä noin neljännes on nykykielessä kantasanattomia. Muut ovat enimmäkseen nominikantaisia, oppitekoisia johdoksia ja edustavat usein erikoisalojen terminologiaa. Johdin liittyy kantasanan kaksitavuiseen (heikkoon) vokaalivartaloon. Verbikantaisia (e)ntA-johdoksia ei ole.
(e)ntA-johdosten semanttisesti yhtenäinen alaryhmä ovat kantasanan tarkoittamaan kieleen tai murteeseen kääntämistä ilmaisevat ntA-johtimiset verbit:
Tällainen johdos on periaatteessa mahdollinen kielen kuin kielen nimityksestä, kuitenkin yleisemmin kaksi- kuin kolmitavuisesta. Lukuun ottamatta käytössä tavallisimpia suomentaa- ja ruotsintaa-verbejä ntA-kääntämisverbit kuuluvat lähinnä kirjalliseen tyyliin ja ovat myös sitä harvemmin käytettyjä mitä kaukaisempi tai harvinaisempi kieli on tarjolla kantasanaksi. Merkitykseltään samantyyppisiä, jostakin järjestelmästä toiseen muuttamista ilmaisevia, ovat esim. verbit kielentää, kuvantaa ja mallintaa.
Huom. Lisäksi on sellaisia (e)ntA-vartaloisia verbejä, joiden kantana on ne-verbin tai nominin n-loppuinen konsonanttivartalo ja johtimena siten -tA- (» § 319), esim. alen-ta-a (< alene-), höyhen-tä-ä (< höyhen). Näistä ne-verbikantaisissa, etenkin adjektiivivartaloisissa kuten helpontaa (< helppone-) tai sumentaa, aines ‑ntA- voi hahmottua myös yhtenäiseksi johtimeksi: helpo-nta-a (< helppo), sume-nta-a (< sumea).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä