Ominaisuudennimien äänteistössä tai johtimen valinnassa esiintyy vaihtelua tai epäsäännöllisyyttä seuraavissa tapausryhmissä (a–g). Vaihtelu on joko saman lekseemin sisäistä tai eri lekseemien välistä.
Kaksitavuisten i(i)-vartaloiden loppuvokaali edustuu Us-ominaisuudennimissä joskus e:nä, joskus i taas säilyy:
Seuraavista on molemmat variantit: kiltteys ~ kilttiys, misseys ~ missiys, tiiviys ~ tiiveys, villiys ~ villeys. Tyypeistä i:llinen on käytössä yleisempi, mutta e:llisenkin elävyydestä kertovat esim. seuraavat esiintymät: frendeys (TV), nörtteys (L), energiapiheys (L), bitcheys (L) (< engl. bitch).
Monitavuisten vartaloiden loppu-i yleensä säilyy ja johtimena on ‑Us, esim. modernius, ministeriys, seksisymbolius. Poikkeuksena ovat jotkin kolmitavuiset ri-loppuiset substantiivit: niihin voi liittyä Us-johtimen sijasta tai sen kanssa vaihdellen johdin ‑UUs, jonka edeltä vartalon loppu-i jää pois (b).
Kolmitavuisista rO- ja lO-loppuisista adjektiiveista ominaisuudennimi johdetaan – toisin kuin O-vartaloista yleensä – UUs-johtimella, jolloin loppu-O väistyy (c). Periaatteessa mahdollista Us-varianttia ei esiinny (?höperöys). Vastaavanlainen substantiivikantainen tapaus on päällikkyys (~ päällikköys).
Myös kaksitavuisten e-vartaloiden yhteydessä ominaisuudennimen johdin vaihtelee. Adjektiivikantaan liittyy lähes aina UUs-johdin (poikkeus: tyyneys), mutta osaan substantiiveja voi liittyä sekä -Us että -UUs (varianttien kesken voi olla merkitysero). Lisäksi on vaihtelemattomasti Us-johtimisia tapauksia.
liAs-loppuisten adjektiivien ominaisuudennimissä on UUs-johtimen edellä kantasanaan kuulumaton johdinaines ‑is(e)- (e). Ominaisuudennimi muodostetaan siis yhdysjohtimella ‑isUUs. Sama koskee sanaa äveriäs sekä joitakin ilAs-loppuisia sanoja: äveriä-isyys, joutila-isuus. Johtimella ‑isUUs muodostetaan myös NUT-partisiipeista ominaisuudennimiä, jotka ovat siten (n)eisUUs-loppuisia (f).
Joskus esiintyy muunkinlaisissa ominaisuudennimissä kantasanan kannalta ylimääräinen is(e)-aines:
Myös VA-partisiippikantaisissa ominaisuudennimissä voi esiintyä is(e)-aines, esim. erehtyväisyys ~ erehtyvyys, näkyv(äis)yys, suvaitsev(ais)uus. Näistä on vAisUUs-johtiminen tyyppi harvinaistuva, vaikka sen johdoksille onkin muodoltaan ja merkitykseltään yhteensopiva kantasana: vAinen-johtiminen adjektiivi (< erehtyväinen, suvaitsevainen; » § 266). – Samanlaista vaihtelua esiintyy kantavartaloltaan vierasperäisten inen-adjektiivien ja niiden nen-aineksettomien varianttien ominaisuudennimissä, esim. lojaalius ~ lojaalisuus, sekundaari(su)us (» § 268).