Johdin ‑(i)nen on ensisijaisesti adjektiivien muodostin, mutta myös (i)nen-loppuisia substantiiveja on joitakin satoja (tässä luvussa ei ole mukana yhdyssanoja). (i)nen-substantiiveissa on kantasanallisia tapauksia (a), mutta toisaalta tyyppi toimii myös muottina: joskus kantasanaa ei erotu lainkaan tai johtosuhde ei ole muuten läpinäkyvä (b). (Affektisista (i)nen-substantiiveista » § 207 – 208.)
Kannan ja johdoksen merkityssuhteet ryhmän (a) sanoissa ovat paljolti yksilöllisiä, usein kylläkin jossain mielessä possessiivisia. Johdin ‑(i)nen on myös sukunimien yleisimpiä pääteaineksia, esim. Virtanen, Nieminen, Halonen, Piirainen, Karjalainen, Matikainen, Pakarinen. (Kalanen ~ kalainen ‑tyyppisestä substantiivin ja adjektiivin erosta » § 263.)
Oma ryhmänsä ovat llinen-johtimiset substantiivit, jotka merkitsevät ’kantasanan ilmaiseman mitan, astian, pakkauksen tai muun säiliön täyttä’ (c). Tyyppi on produktiivinen semantiikkansa rajoissa. Nämä mittasanat muodostavat määrän ilmauksia partitiivimuotoisen NP:n tai nominatiivimuotoisen määriteosan kera, esim. lasillinen (kylmää) maitoa ~ maitolasillinen. Joissain tapauksissa llinen-johdoksen vaihtoehtona mittailmauksessa on sen kantasana: lasi maitoa, pullo viinaa. (Mittasanoista » § 592.)
Yleensä llinen-mittasanan rinnalla esiintyy asultaan identtinen possessiivinen adjektiivi (» § 276), esim. hyllyllinen kirjoja vrt. hyllyllinen komero, lavallinen jätettä vrt. lavallinen auto.
Huom. Numeraalikantainen isen-loppuinen sana toimii kvanttorina ja ilmaisee lukumäärän likimääräisyyttä (» § 784), esim. seitsemisen viikkoa (l) ’noin seitsemän’.
Edellinen pykälä