Pääte ‑ten (» § 83 asetelma 41) liittyy useimpien e-vartaloisten nominien konsonanttivartaloon. Vaihtoehtoinen pääte on monikkovartaloon liittyvä ‑en.
Asiaproosassa ten-pääte on nen-loppuisilla nomineilla lähes yksinomainen en-päätteeseen verrattuna: suomalaisten naisten (~ suomalaisien naisien). Se on yleisempi myös rikos- ja jäsen-tyypeissä (rikos-ten ~ rikoks-i-en; jäsen-ten ~ jäsen-i-en, sisar-ten ~ sisar-i-en) sekä sanan kieli tyyppisillä i : e-nomineilla (pienten lasten). Avain-tyypin nomineissa päätevaihtelu voi olla sanakohtaistakin: muissa kuin laitteennimissä -ten on tavallisempi (kirjainten ~ kirjaimien, kasvainten ~ kasvaimien, elinten ~ elimien), mutta monissa laitteennimissä taas -en: pakastimien ~ pakastinten, keittimien ~ keitinten.
Vaikka myös sanojen lohi ja vesi tyyppiset i : e-sanat ovat e-vartaloisia nomineja, joilla on konsonanttivartalo, monikon genetiivi on niillä (lähes) yksinomaisesti monikkovartaloinen ja en-päätteinen: loh-i-en ~ *loh-ten, samoin esim. sanoilla kansi, tosi, uusi, vuosi, moni, tuli. Vastaavasti kaksivartaloisessa varas-tyypissä monikon genetiivi on monikkovartaloinen ja den- ~ tten-päätteinen: varkaiden, asukkaiden, asiakkaiden. Joistakin näiden taivutustyyppien sanoista kuitenkin esiintyy ten-päätteinen muoto kiteytyneissä ilmauksissa: unten mailla, kätten jälki, kulkea vetten päällä; susi lammasten vaatteissa, taivasten valtakunta, kuningasten kuningas.
Lisäksi eräillä paikkaa ilmaisevilla superlatiiveilla on sekä konsonantti- että vokaalivartaloinen variantti: ylinten ~ ylimpien valtioelinten, vaikka superlatiivimuotojen monikon genetiivi on tavallisesti en-päätteinen (kauneimp-i-en). Poikkeuksellisia ten-genetiivejä taivutustyypin kannalta ovat arkaistiset jumalten, enkelten ja sankarten.
Huom. Tuote-tyypin nominit ovat ee-vartaloita, joilla on konsonanttivartaloksi tulkittava muoto yksikön partitiivissa (tuote=t=ta). Monikon genetiivi muodostetaan kuitenkin muiden pitkään vartalovokaaliin päättyvien nominien tavoin: tuotteiden ~ tuotteitten, ei: *tuotetten.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet