§ 85 Monikon genetiivin -ten: hammasten, lasten, kyynelten

Pääte ‑ten (» § 83 asetelma 41) liittyy useimpien e-vartaloisten nominien konsonanttivartaloon. Vaihtoehtoinen pääte on monikkovartaloon liittyvä ‑en.

Asiaproosassa ten-pääte on nen-loppuisilla nomineilla lähes yksinomainen en-päätteeseen verrattuna: suomalaisten naisten (~ suomalaisien naisien). Se on yleisempi myös rikos- ja jäsen-tyypeissä (rikos-ten ~ rikoks-i-en; jäsen-ten ~ jäsen-i-en, sisar-ten ~ sisar-i-en) sekä sanan kieli tyyppisillä i : e-nomineilla (pienten lasten). Avain-tyypin nomineissa päätevaihtelu voi olla sanakohtaistakin: muissa kuin laitteennimissä -ten on tavallisempi (kirjainten ~ kirjaimien, kasvainten ~ kasvaimien, elinten ~ elimien), mutta monissa laitteennimissä taas -en: pakastimien ~ pakastinten, keittimien ~ keitinten.

Vaikka myös sanojen lohi ja vesi tyyppiset i : e-sanat ovat e-vartaloisia nomineja, joilla on konsonanttivartalo, monikon genetiivi on niillä (lähes) yksinomaisesti monikkovartaloinen ja en-päätteinen: loh-i-en ~ *loh-ten, samoin esim. sanoilla kansi, tosi, uusi, vuosi, moni, tuli. Vastaavasti kaksivartaloisessa varas-tyypissä monikon genetiivi on monikkovartaloinen ja den- ~ tten-päätteinen: varkaiden, asukkaiden, asiakkaiden. Joistakin näiden taivutustyyppien sanoista kuitenkin esiintyy ten-päätteinen muoto kiteytyneissä ilmauksissa: unten mailla, kätten jälki, kulkea vetten päällä; susi lammasten vaatteissa, taivasten valtakunta, kuningasten kuningas.

Lisäksi eräillä paikkaa ilmaisevilla superlatiiveilla on sekä konsonantti- että vokaalivartaloinen variantti: ylinten ~ ylimpien valtioelinten, vaikka superlatiivimuotojen monikon genetiivi on tavallisesti en-päätteinen (kauneimp-i-en). Poikkeuksellisia ten-genetiivejä taivutustyypin kannalta ovat arkaistiset jumalten, enkelten ja sankarten.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus