Teonnimien ja teon tuloksen nimien morfologisia johdostyyppejä on viitisentoista. Verbeistä on aina muodostettavissa minen-johtiminen ja usein myös jotakin toista johdostyyppiä edustava teonnimi, joskus useampiakin, esim. vetäminen ~ veto, hakkaaminen ~ hakkaus ~ hakkuu, lukeminen ~ luku ~ luenta, kertominen ~ kerronta, uiminen ~ uinti. Seuraavissa esimerkeissä samakantaiset teonnimet ovat käytöltään vaihtoehtoisia:
Teonnimivarianteista minen-johdos on yleensä leksikaalistumaton; toisen samakantaisen teonnimen merkitys voi siitä poiketakin. Seuraavassa esitetään joistakin kantaverbeistä kaikki teonnimien ja teon tuloksen nimien johdostyyppeihin kuuluvat lekseemit. Ne, joita käytetään leksikaalistumattomina teonniminä, on kursivoitu.
Muiden kuin minen-johtimen liittymistä verbivartaloon säätelee tavallisesti verbin vartalotyyppi: vartalon loppuvokaali tai ‑äänteistö sekä tavuluku. Näiden ns. lyhyiden teonnimijohdinten jakauma on siten tietyssä määrin komplementaarinen. Asetelma 73 kuvaa teonnimien ja teon tuloksen nimien tärkeimpien johdostyyppien muodostuksen kantavartalotyypeittäin. Koska minen-johdos on muodostettavissa kaikista verbeistä vartalotyyppiin katsomatta, se ei ole mukana asetelmassa. Muodostuksen produktiivisuutta tai yleisyyttä kantavartalotyypeittäin kuvataan karkeistetusti kolmiportaisella asteikolla. Ne johdostyypit, jotka sisältävät lähinnä teon tuloksen nimiä tai muita leksikaalistumia (‑ntO, ‑ex, ‑mUs, ‑Os, ‑mA), eivät ole koskaan täysin produktiivisia. Aivan satunnaisia johtamismahdollisuuksia asetelmassa ei noteerata. Tarkemmat muodostusehdot ja produktiivisuusluonnehdinnat ilmenevät kunkin johdostyypin erilliskäsittelystä (» § 227 – 245).
| 1 | 2A | 2e | 2i | 2O | 2U | AA | VA | 3A | le | ne | Aise | ise | itse | 3i | 3Oi | 3U | |
| -U | ○ | ♦ | ○ | ○ | ○ | ● | ● | ○ | |||||||||
| -O | ♦ | ○ | ○ | ○ | ○ | ||||||||||||
| -Us | ● | ○ | ● | ○ | ○ | ○ | ○ | ||||||||||
| -UU | ○ | ||||||||||||||||
| -nti | ● | ● | |||||||||||||||
| -ntA | ○ | ○ | ● | ● | ♦ | ○ | ○ | ● | ○ | ||||||||
| -ntO | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ||||||||||
| -nA | ○ | ○ | ● | ||||||||||||||
| -ex | ♦ | ○ | ○ | ○ | ♦ | ||||||||||||
| -mUs | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ||||||||||
| -Os | ♦ | ♦ | ○ | ♦ | ○ | ||||||||||||
| -mA | ○ | ○ | ○ | ○ | ○ | ♦ | ○ | ○ | ○ | ○ | ♦ | ||||||
| ● = muodostus produktiivista, ♦ = muodostus melko yleistä, ○ = muodostus harvinaista tai satunnaista. Kantaverbin merkintä ”1” tarkoittaa yksitavuista vartaloa, merkintä ”2e” kaksitavuista e-vartaloa, merkintä ”3i” monitavuista i-vartaloa jne. |
Ainoana teonnimenä minen-johdos on kolmitavuisilla ne-vartaloilla (paksuneminen), useimmilla iA‑ ja UA-supistumaverbeillä (selviäminen, myrskyäminen) sekä monitavuisilla U-vartaloilla (pukeutuminen, pilaantuminen, sutjakoituminen) – paitsi ksU-johtimisilla. Merkitykseltään muunlainen deverbaalijohdos, esim. teon tuloksen nimi, tällaisista verbeistä silti joskus esiintyy (paksunema, pilaantuma, hätäännys, tyrmistys). Myös joiltakin vartaloltaan kaksitavuisilta verbeiltä puuttuu toinen teonnimi, mm. verbeiltä kokea, koskea, potea, tuulla, sulaa, maistua, syöpyä.
Huom. Joskus teonnimijohdos on vailla aktuaalista tai ainakaan käytössä yleistä morfologista kantaverbiä. Tällainen johdos voi olla leksikaalistuma (esim. vitsaus, tiimellys » § 224 huom. 2), tai sitten kokonaisen verbijohdostyypin tai -muotin, kuten le- tai Oi-verbien, produktiivisuus yltää teonnimien puolelle siten, että teonnimi on mahdollinen, vaikkei sen kantaverbi olisikaan kovin vakiintuneena olemassa, esim. häiriöinti (sl) < ?häiriöidä; kirjurointi (E) < ?kirjuroida.
Edellinen pykälä