Itsenäisistä sävypartikkeleista ny(t) on yleisin.Toisin kuin temporaalinen adverbi nyt, sävypartikkeli ei esiinny lausuman alussa vaan tavallisesti subjektin tai finiittiverbin jäljessä. Se muodostaa usein jonkin konjunktion kanssa ketjun: jos nyt, kun nyt; yleinen on myös partikkeliketju nyt sit. Painottomana se myös typistyy herkästi muotoon ny ~ n. Selvää temporaalista merkitystä ny(t)-partikkelilla ei ole.
Tyypillistä nyt-partikkelin käyttö on seuraavanlaisissa vakiintuneissa ilmauksissa ja tilanteissa. Yhteistä niille on se, että ne eivät voi aloittaa keskustelua tai sen osaa vaan ovat tavalla tai toisella reaktiivisia. Ryhmässä (a) on kommentteja ja pitkälle kiteytyneitä ilmauksia, ryhmässä (b) direktiivejä.
Direktiivit ovat yleensä ns. etujäseniä eli vuoroja, joiden jatkoksi odotetaan tietyntyyppistä jälkijäsentä, joko puhetta tai toimintaa (» § 1645). Ryhmän (b) direktiivit kuitenkin edellyttävät, että jotakin kielellistä tai ei-kielellistä toimintaa on jo ollut meneillään. Ne ovat luonteeltaan hoputtavia tai kärttäviä: lausumaan sisältyy implikaatio ’olen jo sanonut tästä’ tai ’tätä on jo jatkunut liikaa’.
Kolmas ympäristö, jossa nyt-partikkeli tuo lausumaan oman sävytyksensä, ovat lisäykset (c) (lisäyksestä lähemmin » § 1052). Vakiintuneimpia näistä ovat sanahakutyyppiset retoriset kysymykset ja jälkilisäyksenä toimivat jos-lauseet. Nämäkin liittyvät meneillään olevaan toimintaan, mutta eivät vie puheen pääjuonta eteenpäin vaan merkitsevät lausuman nimenomaan siitä poikkeavaksi.
Edellinen pykälä