Verbit ovat sanoja, joiden taivutukseen kuuluvat tempus, modus ja persoona. Näissä kategorioissa taipunut verbinmuoto on finiittinen eli finiittiverbi (» § 106 – 118). Verbien infiniittiset muodot eli nominaalimuodot (infinitiivit ja partisiipit) taipuvat osittain nominin tapaan. Niistä yhtä, A-infinitiivin perusmuotoa, käytetään verbin hakumuotona: olla, puhua, haravoida, pelätä. Finiittiverbi toimii lauseen ytimenä (» § 864 – 866):
Verbejä käsitellään tässä luvussa siltä kannalta, millaisia täydennyksiä ne saavat ja millaisissa konstruktioissa ne esiintyvät. Tämä koskee verbejä riippumatta niiden muodon finiittisyydestä tai infiniittisyydestä. Infiniittisillä verbinmuodoilla (» § 490 – 550) ja osittain myös verbikantaisilla substantiiveilla (» § 560 – 561) on samat täydennykset kuin vastaavilla finiittiverbeillä.
Kaikissa tekstilajeissa tavallisimmat verbit ovat olla (» § 456) sekä kieltoverbi ei. Muita erittäin tavallisia verbejä ovat tulla, tehdä, pitää, jäädä ja sanoa sekä modaaliverbit voida ja saada. Verbit ovat avoin luokka, johon tulee jatkuvasti uusia sanoja, etenkin johdoksia (» § 303 – 370). Verbit erottuvat taivutuksensa perusteella nomineista ja taipumattomista sanoista; partisiipit tosin ovat luettavissa paitsi verbinmuodoiksi myös adjektiivijohdoksiksi (» § 297, 521). Lisäksi jotkin infiniittimuodot ovat leksikaalistuneet siten, että niitä voidaan pitää adverbeina kuten sanaa yllättäen tai adpositioina kuten sanoja johtuen ja huolimatta (» § 390). Finiittimuotojen partikkelistumia ovat esim. kuule ja kato (» § 806 – 807, 858).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Liittomuodot ja muut moniverbiset rakenteet
§ 451 Mitä verbiliitolla tarkoitetaan?
§ 452 Modaalisia ja aspektuaalisia liittoja: olla tehtävissä, tekemässä
Intransitiivisuus ja transitiivisuus
Intransitiivisten verbien merkitysryhmiä
Transitiivisten verbien merkitysryhmiä
Lause- tai infinitiivitäydennyksen saavat verbit
Täydennyksenä infinitiivilauseke
§ 469 A-infinitiivi ja kolme verbiryhmää: haluta, aikoa, voida
§ 470 MA-infinitiivi vaihtoehtoineen: ehtiä tehdä ~ mukaan juhlimaan
Objektina NP, infinitiivilauseke tai lause
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet