§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?

Dialogipartikkelit kuten ai, aha, jaaha, jaa, mm, joo, no ja niin ovat keskustelussa käytettäviä partikkeleita, joiden keskeinen tehtävä on intersubjektiivinen: ne toimivat dialogin, siis vuoropuhelun eli keskustelun, osana. Dialogipartikkelit ovat vuorovaikutuksen ohjailun välineitä. Niiden kieliopillisen tarkastelun viitekehyksenä ei ole lause vaan vuorottelu, eikä niitä ole mahdollista kuvata ottamatta huomioon kontekstia. Partikkelivuoroja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin luvussa Lausuma ja vuoro (» § 1044 – 1051).

Dialogipartikkelit voivat muodostaa lausuman ja puheenvuoron sekä suorittaa kielellisen toiminnan yksin. Ne ovat pienimpiä kielen keinoja, joilla voi tavoittaa puhekumppanin ja osoittaa keskusteluun osanottajuutta. Partikkelilausuma esiintyy usein kesken toisen puhujan esittämää pitempää puheenvuoroa tehtävänään mm. sen ilmaiseminen, sisältääkö vastaanottajan kuulema uutta vai tuttua tietoa, riittääkö puhujan tarjoama taustatieto vai ei. Kaksi keskeistä kuulolla olemisen ja vastaanottamisen partikkelia, niin ja joo, muodostavat kysyvän kO-partikkelin kanssa kokonaisen lausuman veroisen vaihtoehtokysymyksen (Jooko? Niinkö?). Lisäksi dialogipartikkelit esiintyvät vuoron alussa, jotkut myös vuoronloppuisina. Distribuutioltaan ne ovat pitkälti samanlaisia kuin interjektiot (» § 856).

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus