Merkitykseltään deminutiivisia, lähinnä tarkoitteen pienuutta ilmaisevia (O)nen-substantiivijohdoksia ovat esim. seuraavat. Tällaisten johdosten käyttöyhteyksiin sisältyy usein myös pienuutta ilmaiseva adjektiivi.
nen-johdoksen leksikaalinen merkitys on saattanut myös erikoistua kantasanaan nähden (b). Tällöinkin taustalla voi olla deminutiivinen merkitys.
Kantasanastaan erikoistuneita (O)inen-adjektiiveja ovat esim. hienoinen ’vähäinen, lievä’, pahainen ’vähäinen, surkea’ ja sievoinen ’melkoinen’.
Joskus kantasubstantiivi ja vastaava nen-johdos ovat käytännössä synonyymisia: esim. sanoissa hetkinen, hitunen, murunen ja tilkkanen kantasanan tarkoite on jo sellaisenaan pienikokoinen tai muulla tavalla vähäinen. Näillä sanoilla ilmaistaan etenkin määrää. Muita (i)nen-substantiivin ja kantasanan synonymiatapauksia ovat esim. kukkanen, rappunen ja linnunnimet kyyhkynen, peipponen, pääskynen.
Johdoksilla on myös muuta affektista käyttöä kuin deminutiivista: suhtautumista tai asennoitumista (yleensä positiivista) voidaan osoittaa lisäämällä substantiiviin (c) tai adjektiiviin (d) (i)nen- tai O(i)nen-johdin.
Ihmistarkoitteiset nen-johtimiset substantiivit voivat esiintyä intiimisävyisessä puhuttelussa yksikön 1. persoonan possessiivisuffiksin sisältävinä:
Puheelle ominaisia kiteymiä ovat myös esim. Hetkinen ~ Hetkonen; Hyvänen ~ herranen aika.
Huom. Myös joillakin kantasanattomilla nen-substantiiveilla on deminutiivinen, tarkoitteen pienuutta korostava (huokonen, hyttynen, kulkunen, kärpänen), tai muu affektinen merkityssävy (hyppyset, kepponen). Eräänlaista vähäisyyttä ilmaisee myös nen- (: se-) johdinaineksen sisältävä sillAAn-päätteinen adverbityyppi, esim. paitasillaan ’vain paita yllä’ (» § 394).
Edellinen pykälä