§ 241 -e : -ee -johdosten muodostuksesta

Johtimen ‑e^x (: ‑ee-) sisältävien verbikantaisten substantiivien kantoina on monitavuisia CtA-loppuisia vartaloita sekä erilaisia kaksitavuisia vartaloita (» § 222 asetelma 73). e^x-johdokset ilmaisevat yleisimmin teon tulosta tai välinettä, mutta jotkin ovat teonnimiäkin. Johdostyyppiin kuuluu n. 400 verbikantaista sanakirjalekseemiä, joissa on paljon oppitekoisia muodosteita. Tyyppi ei ole produktiivinen, mutta kuitenkin karttuva, varsinkin kolmitavuisista CtA-vartaloisista verbeistä. Näiden e^x-johdoksilla on myös säännöllisemmin välineen tai teon tuloksen merkitys kuin muunkantaisilla.

e^x-johdosten kolmitavuiset kantaverbit ovat ttA‑, stA-, ntA-, ltA-, rtA- tai AhtA-loppuisia. Muutaman (esim. makeute) ttA‑kantaverbi on nelitavuinen. Johdin liittyy kantaverbin vokaalivartaloon, ja e^x-johdos osallistuu astevaihteluun (tavoitt-ee- : tavoit-e^x); kantavartalon loppuvokaali jää pois johtimen edeltä.

Kaksitavuisena kantaverbinä on useimmiten A-vartalo, mutta muitakin kaksitavuisia kantoja esiintyy, myös AA-supistumavartaloita:

Kolmitavuisten itse-vartaloisten verbien e^x-johdoksiksi voidaan tulkita sanat kahle (< kahlita), lääke, maine, tarve, tilke (kantaverbin itse-aines puuttuu niistä). Sanat leikkele ja tekele ovat le-verbikantaisia e^x-johdoksia tai le^x-johtimisia (» § 202).

Lisäksi on nne^x-johtimisia sanoja, jotka ilmaisevat lähinnä teon tulosta. Ryhmä on pieni (n. 20 sanakirjalekseemiä), epäproduktiivinen ja paljolti oppitekoinen. Kantaverbit ovat yksi- tai kaksitavuisia. (Nominikantaiset nne^x-johdokset » § 187.)

Monella on sama- tai lähimerkityksinen ntO-vastine (~ käytäntö jne. » § 239). Paikkaa ilmaisevia nne^x-johdoksia ovat kaivanne ja painanne. Samanhahmoisia nne^x-loppuisia sanoja, joissa kuitenkin on kantana ntA-vartaloinen verbi ja substantiivinjohtimena siten ‑e^x, ovat esim. asenn-e, lyhenn-e.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus