Verbinjohtimilla muodostetaan verbejä nomineista ja verbeistä. Muotteina verbien johdostyypit mahdollistavat muodostuksen myös ilman kantasanaa. Verbijohdokset jakautuvat semanttisiin pääryhmiin (» asetelma 75), joista kullakin on useita tyypillisiä johtimia.
| Kausatiiviset: aiheuttaminen, objektitarkoitteen muuttaminen (» § 311 – 332) | ‑ttA-, ‑tA-,
-Oi- |
heiluttaa, pudottaa, siedättää, kävelyttää, mietityttää, kengittää, kehystää, sisäistää, kuumentaa, kihartaa, satuloida | |
| Refleksiiviset, automatiiviset: subjektitarkoitteeseen kohdistuminen ja sen muuttuminen (» § 333 – 336, 339 – 347) | ‑UtU-, ‑VntU-,
‑U‑, ‑tU- |
peseytyä, hinautua, upottautua, kerääntyä, siirtyä, paleltua | |
| Translatiiviset: subjektitarkoitteen muuttuminen (» § 333, 337 – 349) | ‑UtU-, ‑VntU-,
‑U‑, ‑tU-, ‑ne- |
kipeytyä, vammautua, sisuuntua, tummua, harmistua, suureta | |
| Frekventatiiviset: toistuminen, jatkuminen (» § 351 – 367) | ‑le-, ‑ksi-,
‑hti-, ‑i-, ‑o-, ‑ise- |
elellä, puristella, sanailla, nieleskellä, tungeksia, hyppelehtiä, yskiä, huitoa, väristä | |
| Momentaaniset: hetkellisyys, äkillisyys, kerrallisuus (» § 368 – 370) | ‑AhtA-,
‑Aise- |
hypähtää, kohahtaa, sitaista | |
| Essentiaaliset: jonakin oleminen tai toimiminen (» § 308 ryhmä c) | -Oi-, -le-,
-tA- |
emännöidä, laiskotella, sairastaa | |
| Sensiiviset: objektitarkoitteeseen suhtautuminen, sen pitäminen jonakin (» § 350) | ‑ksU- | hyväksyä, paheksua |
Merkitykseltään kausatiiviset johdokset ovat tavallisesti transitiivisia ja ilmaisevat jonkin muuttamista, aiheuttamista tai aikaansaamista. Niiden morfologisia tyyppejä nimitetään myös muuttamisjohdoksiksi. Refleksiiviset, automatiiviset ja translatiiviset johdokset puolestaan ovat intransitiivisia, jonkin muuttumista ilmaisevia muuttumisjohdoksia. Frekventatiiviset ja momentaaniset johdokset ovat muuntelujohdoksia. Niillä ilmaistaan tekemisen tai tapahtumisen laatua, ja niissä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin verbejä. Lisäksi on kaksi edellisiä marginaalisempaa ryhmää: essentiaaliset eli jonakin olemista tai toimimista ilmaisevat johdokset, jotka ovat tyypillisesti intransitiivisia, ja sensiiviset eli suhtautumisjohdokset, jotka puolestaan ovat transitiivisia.
Johdin ei aina toimi tyypillisimmässä merkityksessään. Esimerkiksi (t)tA-johdoksiin voi kuulua muitakin kuin semanttisesti kausatiivisia verbejä ja le-johdoksiin muita kuin frekventatiivisia. Verbinjohdin voi olla esiintymäyhteydessään myös monimerkityksinen: esim. johdin -Aise- tuo johdokseen katkaista (’panna katki, aiheuttaa että katkeaa’) sekä momentaanisen että kausatiivisen merkityksen (» § 370), ja (e)le-johtimella voi johdoksessa lämmitellä (merkityksessä ’lämmitellä itseään’) katsoa olevan sekä frekventatiivinen että refleksiivinen merkitystehtävä (» § 355).
Toisaalta tietylle johdostyypille ominainen merkitys voi olla myös toisen johdostyypin tai johtamattomallakin verbillä: kausatiivisia ovat myös esim. verbit halkaista, halkoa, tahria, tappaa, refleksiivisiä pysytellä, kääntelehtiä, momentaanijohdosten tapaan punktuaalisia havaita, oivaltaa, kadota, löytää ja frekventatiivijohdosten tapaan iteratiivisia hihittää tai jankata.
Edellinen pykälä