Verbikantaisissa UttA-johdoksissa on paitsi merkitykseltään tavanomaisia kausatiivijohdoksia myös tunnekausatiiveja ja teettojohdoksia. Suurin kantaverbiryhmä ovat monitavuiset CtA-loppuiset vartalot:
AhtA-momentaaniverbeistä johdetuista UttA-verbeistä puuttuu usein kantaverbin hd-konsonanttiyhtymä, esim. jysä(hd)yttää (< jysähtää), tärskä(hd)yttää, vila(hd)uttaa. Intransitiivisina nämä UttA-verbit voivat ilmaista liikettä (» § 476), esim. rattijuoppo rysäytti ojaan, jolloin hd-aines säännöllisesti puuttuu.
UttA-johdoksia muodostetaan myös monitavuisista e-vartaloisista verbeistä:
le-verbi sopii UttA-johdoksen kannaksi sitä paremmin, mitä vakiintuneempi, leksikaalistuneempi tai tavallisempi se on: esim. jakeluttaa, kilpailuttaa, voimisteluttaa, mutta *heittelyttää, *korjailuttaa, *heilutteluttaa. ise-verbikantaisten UttA-johdosten rinnalla esiintyy usein tA-johtiminen variantti, esim. täris-yttä-ä ~ täris-tä-ä.
Keskeinen UttA-johdosten ryhmä ovat AA-supistumaverbeistä johdetut, joista joidenkin rinnalla esiintyy UUttA-vartaloinen variantti:
Joskus UUttA-johdos on yksinomainen: lepuuttaa, peluuttaa. Supistumavartalon ää-loppu edustuu UUttA-verbissä takavokaalisena uu:na, jos ensi tavussa on e, esim. kehruuttaa (< kehrää-), lepuuttaa (< lepää-) (» § 16); tämänasuiset verbit assosioituvat kehruu-tyyppisiin teonnimiin (» § 235).
Merkitykseltään leksikaalistuneita UttA-johdoksia ovat esim. verbikantaiset edellyttää, huomauttaa, palauttaa ja nominikantaiset aiheuttaa, oikeuttaa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä