Imperfektin tunnus i aiheuttaa vartalonloppuista äännevaihtelua muissa paitsi pyöreään vokaaliin päättyvissä vartaloissa. Lisäksi imperfektin i:n aiheuttamaa variaatiota on passiivin tunnuksessa.
Imperfektin i:n aiheuttama vartalonvaihtelu on samankaltaista kuin monikon i:n aiheuttama vaihtelu nomineissa: pitkän vokaalin sijalla on lyhyt vokaali, ja lyhyt vokaali voi puuttua tai edustua toisena (» asetelma 59; tarkemmin » § 46 – 47, 51 – 52). Lisäksi vartalonloppuisen t:n sijalla voi olla s, ja supistumaverbeissä koko si-yhtymän voi tulkita imperfektin tunnukseksi: hyppä=s=i (» § 59).
| VV : V | Pitkävokaaliset vartalot | saa- : sa-i- |
| V : ∅ | e- ja ä-vartalot, monitavuiset A-vartalot | luke- : luk-i-, päte- : pät-i-, nouse- : nous-i-, häiritse- : häirits-i-, pitene- : piten-i-, vetä- : vet-i-, väittä- : väitt-i-, rakasta- : rakast-i- |
| Yksitavuiset ie- ja UO-diftongilliset vartalot (vartalonsis. vaihtelu) | vie- : ve-i-, syö- : sö-i- | |
| Kaksitavuiset a-vartalot, joiden 1. vokaalina o, u | purka- : purk-i-, tuotta- : tuott-i-, osta- : ost-i- | |
| a : o | Kaksitavuiset a-vartalot, joiden 1. vokaalina a | anta- : anto-i-, laula- : laulo-i-, paahta- : paahto-i- |
| V : ∅ ja t : s | ltA-, rtA-, ntA-vartalot | kieltä- : kiels-i-, kumarta- : kumars-i-, kääntä- : kääns-i- |
| Supistumaverbit | hyppää- : hyppä=s=i, halua- : halu=s=i |
| i-loppuisten vartaloiden i sulautuu imperfektin i:hin, esim. ajelehti-, etsi-, tupakoi-, voi-. |
Puhutussa kielessä imperfektin tunnus i jää 3. persoonassa usein pois vokaalin jäljestä, esim. puhu, sano, anto, makso (» § 24), sekä s:n jäljestä nousta-verbin tyyppisissä verbeissä (nous, pääs) ja supistumaverbeissä (halus, hävis).
Imperfektin i:n edellä ei ole passiivin tunnukseen kuuluvaa A:ta eli passiivivartalon loppuvokaalia. Passiivin tunnus on imperfektimuodoissa vahva-asteinen (» § 110).
Huom. Itämurteissa imperfektin tunnus i voi jäädä pois myös l:n ja n:n jäljestä (jolloin i:tä voi korvata liudennus), esim. män ~ mäń ’meni’, tul(´), opiskel(´) (» § 37).
Lounaisissa murteissa si-loppuista imperfektiä esiintyy muissakin kuin supistumaverbeissä, varsinkin O- ja U-vartaloisissa: Mää istusin alhaal ovensuusa (Sammatti, SMS).
Edellinen pykälä